|
Uutta: Klikkaa kohtaa "Shop"...tarjolla
monenlaista mukavaa...
Kesäkuun 30
5.45 oli kuorma valmiina...sellasta
pehmustetta jota laitetaan kokolattimaton ja lattian väliin, rullatavarana...kohti Syracusea. Siellä kärry
irti ja tyhjä mukaan...Buffaloon, n. 250 km länteen, ja pari päivää vapaata...
Tälläsiä roiskeläppiä on näkynyt uusissa
autoissa...mahtaa olla kovinkin aerodynaamiset?...tuuli vaan suhisee läpi...
Kesäkuun 29
Kello 6.00 alkoi kuorman
purkaminen...26 lavaa...purkajalle piti maksaa firmasta saadulla shekillä $80.00...varat anotaan ajotietokoneen välityksellä...US
Xpress toimittaa ne välitysfirman tilille...summa kirjoitetaan shekkiin joita on aina mukana nippu...shekin vastaanottava
firma varmistaa puhelimella tai internetin kautta että rahat ovat tilillä heti saatavilla; www.transfunds.com . Homman hoitamiseen kuluu muutama minuutti...
Rekkaparkkiin
iltaan asti...seuraava keikka New Yorkin osavaltioon ja
Syracusen kaupunkiin siellä...sovittu aika aamulla 4.30
ja 6.30 välillä...matkaa tulee vajaa 500 km...
Hyvissä ajoin noutamaan kuormaa...ei siellä
mitään ollut valmiina...aamulla kuudelta, sanoivat...
Hartford, Connecticut: Asiakkaan portilla sunnuntaina iltapäivällä
kello 15.00...onpa hiljaista. Porttivahtikin on käymässä omilla asioillaan...tosin sovittu aika vasta maanantai-aamuna
kello 6.00...
Kesäkuun 28
Matkaan Virginiasta
kello 5.30...ensin Washington DC, sitten Baltimore...New York Citykin meni siinä samalla...ei pahempia ruuhkia...asiakkaan
portilla Hartfordin lähella Connecticutissa kello 15.00...saa nukkua aamuun asiakkaan pihalla...mukavan viileää...päivälläkin
vain + 27 C
Richmondin kaupungin kiertotie Virginiassa. Silta yli James-joen...
Kesäkuun 27
Aamulla matkaan kohti pohjoista...ensin
kuorman punnitus rekkaparkissa...kaikki oli kohdallaan; siis kokonaispaino ja akselipainot.
Sitten rahtikirjojen skannaus
ja suihkussa käynti...
Etelässä monilla moottoritien pätkillä nopeusrajoitus on kaikille
ajoneuvoille 70 mailia tunnissa (110 km/t)...hieman sen yli uskaltaa ajella; matka joutuu. Nykyisessä menopelissä
kun ei ole rajoitinta...
Ruuhka alkoi Washingtonin eteläpuolella, sen jälkeen on vielä Baltimoren
miljoonakaupunki...rekkaparkkiin. Ajetaan niiden läpi sunnuntaina aamulla kun on hiljaista...
Laitakaupungilla...Kinston, Pohjois-Carolina...
Kesäkuun 26
Perille aamulla kello
9.45...purkivat kuormaa parisen tuntia...seuraava keikka illalla n. 300 km päästä; Etelä- ja Pohjois-Carolinan
rajalla sijaitsevasta pikkukaupungista Connecticuttiin maanantaiksi; matkaa tulee vajaa 1200 km...jälleen soppatehdas;
perävaunun vaihto ja rekkaparkkiin nukkumaan...kuumaa; parhaimmillaan päivän aikana + 35 C...
Kesäkuun 25. Interstate 75; matkalla etelään
pohjoisessa Tennesseessä
Kesäkuun 25
Matka
kohti Atlantaa jatkui...ensin Knoxvillen kaupungin ohi ja sitten Chattanoogan...Kuorma oli tarkoitus olla perillä Atlantan
itäpuolella vasta perjantaina illalla...onneksi sen sai viedä uuteen Atlantan terminaaliin, josta sen sitten
joku paikalliskuljettaja vie aikanaan...uuden keikan odottelua...kelit
kuumankosteat; +31 C...Seuraava keikka Atlantan
itäpuolelta; nouto kello 23.59...oltava perillä runsaan 700 km päässä Pohjois-Carolinassa aamulla
kello 10.00...
Kesäkuun 24
Aamulla ajotietokone käskytti n. 50 km
päähän soppatehtaalle josta kuorma purkkikeittoa ja kohti Atlantaa jonne matkaa runsaat 1000 km.
Ajo ensin
pitkin Ohion maaseudun pikkuteitä ja sitten Interstate 75:lle, joka jatkuu aina Atlantaan asti...ajo halki Ohion, Kentuckyn.
Rekkaparkkiin nukkumaan pohjoisessa Tennesseessä. Mukavan viileää vuoristoilmaa...muuten oli ollutkin koko
päivän runsas 30 C...
Pohjoisen Ohion pelloilla matkalla Atlantaan, Georgiaan
Kuljettajan istuimen takana: Mikroaaltouuni ja jääkaappi
Apukuljettajan istuimen takana: TV ja videot...DVDt voi katsella
läppärin kanssa...
Kesäkuun 23
Eilen tuli ehdittyä
aina Chicagon terminaaliin asti...aamulla matka jatkui halki Indianan ja Ohion...määräpaikka Michiganin puolelle
aivan Ohion rajasta pohjoiseen...5 tuntia etuajassa...käskettiin tulemaan takaisin sovittuna aikana eli illalla kello
8...elokuvien katselua ja kirjan lukemista...kuorma kun oli purettu rekkaparkkiin odottelemaan uusia ohjeita...
Interstate 90/94 Tomahin kaupungin eteläpuolella 22.6.
Kesäkuun 21 ja 22
Wisconsinissa lähellä Tomahin kaupunkia; odottelua koko sunnuntai kunnes viimein maanantaina aamulla
tuli tieto seuraavasta keikasta. Läheisestä Portagen kaupungista eteläiseen Michiganiin mutta vasta illalla...aikataulun
mukaan perillä olisi oltava vasta tiistaina illalla. Matkaa tulee vajaa 600 km joten kai sinne voi mennä kyselemään josko
ottaisivat kuorman vastaan jo aikaisemmin...tuttu paikka, kerran aikaisemminkin tullut käytyä,
tosin monta kuukautta sitten...
Kesäkuun 20
Aamulla ajo halki Chicagon
ja edelleen pohjoiseen Milwaukeehen...
Kuorma perille n. 500 km ajon jälkeen Tomahin kaupunkiin Wisconsinissa...rekkaparkkiin
odottelemaan ohjeita...
Carlisle, Pennsylvania; mehuvaraston pihalla ennen määräaikaa.
Shipping/Receiving (tavaran lähetys ja vastaanotto) aukesi vasta aamuseitsemältä...
Kesäkuun 19
Kuorma mehua kyytiin Carlislen
kaupungista Pennsylvaniasta ja kohti länttä...ajo halki Pennsylvanian ja Ohion. Indianan puolella oli pysähdyttävä
lepäämään 967 km ajon jälkeen...
Autonrengasfirman takaovella Lancasterin kaupungissa, Pennsylvaniassa
18.6.09
Kesäkuun 17 - 18
Kuorma autonrenkaita
kyytiin Ohion Daytonista ja kohti Pennsylvaniaa ja Lancasterin kaupunkia siellä...saapuminen Harrisburgiin illalla...lepotauko
US Xpressin vaihtopihalla...aamulla ajo Lancasteriin jossa renkaitten purku...takaisin kohti Harrisburgia ja rekkaparkkiin
naapurikaupunkiin Carlisleen...
Nykyisessä autossa tähänastisista paras varustelu: jääkaappi,
mikroaaltouuni, leivänpaahdin, TV sekä satelliittiradio jossa kanavia kait useampi sata; niitä tuntuu oleva
vaikka kuinka; kantrimusiikkikanavia useita, Elvis-kanava, uutiskanavia monta, keskustelu-ohjelmakanavia, 50-, 60-, 70-, 80-
ja 90-luvun musiikille kaikille oma kanavansa...
Heikin auto US Xpressin "väreissä"...
Heikki vielä tarkastaa renkaitten ilmanpaineet Medwayn
terminaalilla ennen kesälomaa ja Suomen matkaa...jättäessään autonsa lomansa ajaksi Rickyn ajettavaksi...
Kesäkuun 16, 2009
Tapaaminen
Heikin kanssa Medwayn terminaalissa Ohiossa heti aamulla...kaikenlaisten tarvittavien papereiden allekirjoittamista...Rickyn
auton luovutus...tavaroiden siirto Heikin autoon, jne.
Koko päivähän siinä kului...illalla
Heikin poika ja tytär tulivat noutamaan hänet ja Rickylle tuli keikka...aamulla renkaita läheisestä Daytonin
kaupungista itäiseen Pennsylvniaan vajaan 800 km päähän...
"Heikki's Trucking" eli Heikin Rekkafirma...toivottavasti
päästään alkamaan ajot heti alkuviikosta...tosin Heikki lähtee Juhannuksen viettoon Suomeen...mutta
auton pitää liikkua...
Ohiossa, Interstate 77, lauantaina 13.6 aamulla...
Näin Pennsylvaniassa vuonna 2009...vauhti päätä
huimaa...Amish-uskonlahkolaiset vauhdissa...kuvassa sportti-malli jossa ei ole koppia hidastamassa vauhtia...
Kuorman purkua 6.6.2009 Pennsylvanian New Wilmingtonissa...kaikki
maassa näkyvät läikät ovat hevosenp...
Kesäkuun 3, 2009
Työpaikkaneuvotteluissa
yllättävä käänne; parin viikon kuluttua takaisin "tienpäälle" eli ajamaan tiiminä
48 osavaltion aluetta...
Tällä kertaa kaverina suomalainen rekkamies...kokemusta uudella tiimikaverilla
on noin 30 vuotta...sekä Transpointilla Suomessa että useammassa firmassa pohjois-Amerikassa...joten kyllä
se siitä. Kuormat edelleen US Xpressin kuormia mutta hieman eri systeemillä kuin miten tuli ajettua aikaisemmin...
Siis parisen viikkoa vielä "halpahallin" pakettien kanssa painimista...
Lentolippukin on
taas Suomeen ostettu jotta pääsee moikkaamaan tuttuja Alähärmän "Power Truck Meetingiin"
elokuun toisena viikonloppuna...
Rullakossa saattaa olla painoa 600-700 kg kun siihen on pakattu
esim. koiranruokaa tai kukkamultaa...
Butlerin kaupungissa Pennsylvaniassa kuorman purku kaupungin pääkadulle...
Pennsylvaniassa pikkutiellä jyrkkä mäki...rekalla
saa alas lasketella vain noin 30 km/t vauhdilla...vastaava nopeusrajoitus suht yleinen Pennsylvaniassa jossa mäkiä
riittää...
Toukokuun 27, 2009
70 tunnin viikot
vain jatkuvat...mutta yllättävä puhelinsoitto uudesta työpaikasta johtanee jatkoneuvotteluihin...tehdään
nyt kuitenkin toistaiseksi vaan 70 tunnin ; viikkoa...ylityöstä kun ei mene veroa sen enempää kuin normaalistikaan,
eli noin 20%...perjantaisin on aina mukava tarkastella pankkitiliä...
Toukokuun 19, 2009
Kun tekee jatkuvasti
70 tunnin viikkoa niin tuntuu ettei oikein aika muuhun riitä...mutta eiköhän tässä jotain keksitä
jotta saadaan ajoaiheista materiaalia nettiin...
Takalaita-nosturi jolla rullakot saadaan alas...kantavuus 3000 paunaa
eli 1362 kg. Valmistaja on Waltco jonka omistaa suomalainen Cargotec...
Neljäs viikko (uudessa työssä)
Maanantai, toukokuun 4:s päivä; matkaan vasta kello 8.00...saapuminen keskusvarastolle Ohiossa
puoli kolmelta...antoivat keikan Pennsylvanian keskiosiin...ajoa 3 tuntia...rekkaparkkiin nukkumaan...
Matkaan
tiistaina vasta puoliltapäivin koska 14 tunnin työpäivän tuntien piti riittää niin että
viimeiseen eli kolmanteen kauppaan pääsi vasta kello 20.00 jälkeen koska tavarantoimitus oli parkkipaikan puolelta
etuovesta...aikaa kului mm. ajaessa Pennsylvanian mäkiä; ylämäessä ei kulkenut kuin n. 30 km/t ja
alamäissä oli rekoille omat rajoitukset n. 50 km/t...näin siis lyhytkin matka kestää vaikka kuinka
kauan...kolmannesta kaupasta selvittyä kun ajoi firmamme vaihtopihalle nukkumaan niin kello olikin jo melkein 2.00...
Aamulla keskiviikkona tyhjät rullakot toiseen perävaunuun ja hakemaan tehtaalta Carlislesta kuormaa
joka menossa keskusvarastolle Ohioon...
Tyhjät, kokoontaitetut rullakot jäi tällä kertaa
Mechanicsburgin vaihtopihalla olleeseen perävaunuun koska oli haettava paluulasti keskusvarastolle...
Lasti siis keskusvarastolle; matkaa tuli n. 500 km, ja huomisen keikan
paperit kouraan...vain noin 70 km ekaan kauppaan joten sinne ei lähdetty vasta kuin torstaina aamulla...
Pikkukaupunkien välillä Ohion maaseudulla torstaina 7.4.
Herätys 4.30 ja matkaan...lyhyt matka eikä vaaka-asemia matkan
varrella joten tavanomaisuudesta poiketen jäi punnitus rekkaparkin vaa'alla suorittamatta. Jakelut kolmeen kauppaan
ja rekkaparkkiin. Päivälle pituutta "vain" 13, 5 tuntia...
Aamulla seitsemältä läheiseen
Liman kaupunkiin josta vaihtopihaltamme tyhjiä rullakoita mukaan niin paljon kuin mahtui ja takaisin keskusvarastolle...
Heti uusi keikka Pittsburghin itäpuolelle, mutta vain kahteen eri osoitteeseen; tosin perävaunu oli pakattu
täyteen kattoon asti kuten normaalistikin...kun kaikki tavarat oli purettu ja tyhjät rullakot otettu kyytiin niin
kello olikin jo puoli kymmenen illalla. Juuri kun ehti viereiseen baariin niin Pittsburghin ja Washingtonin lätkämatsi
oli loppunut...olisi ollut mielenkiintoista seurata voittoa paikanpäällä...autoon, joka oli kadun toisella
puolella kaupan pihassa parkissa, nukkumaan...onneksi tuli kysyttyä vieressä olleen paloaseman vapaapalokuntalaisilta
että miten pois pääsee aamulla...itse ei olisi ilman ohjeita ollut niin asiasta varmuutta...
Lauantaina
aamulla ennen seitsemää palomiesten muistiinkirjoittettujen ohjeiden mukaan pitkin tosi mäkisiä ja mutkikkaita
katuja pois...silti joutui yhdessä risteyksessä ajamaan yli betonisten liikenteenjakajien; onneksi niissä ei
ollut tolppia tai liikennemerkkejä...
Keskusvarastolle, ja vielä keikka tälle viikolle...Pennsylvaniaan
kolmeen eri osoitteeseen...jo lähtiessä tuntui ettei tämä onnistu...aikaa oli 4,5 tuntia yli 400 km matkaan...vaa'alla
piti käydä sekä tankaamassa...viimeinen vajaa 100 km pikkuteitä...
Kova tuuli oli kaatanut
puun tien poikki eräässä kohdassa...paikalle osunut kuorma-auto sen sai sivuun nopeasti...jyrkkiä mäkiä,
hidasta kulkua, alamäissä taas rekoille omat nopeusrajoitukset; 50 km/t...
Eka paikassa 1,5 tuntia siitä
kun siellä olisi pitänyt olla...toisessa paikassa jo 2 tuntia myöhässä...kolmanteen ei sitten kerinnyt
ollenkaan kun kello alkoi olla jo senverran että 14 tunnin päivä tulee täyteen...juuri ehti läheiseen
rekkaparkkiin Interstate 80:n varrelle Brookvilleen...
Sitten olikin pakollinen 34 tunnin tauko eli viimeinen jakelu
maanantaina aamulla...
Työviikolle tuli virallisia tunteja 69,5...mutta ei saa valittaa kun muistaa ettei
monella ole töitä ollenkaan...
Invalidi-rekkakuljettajille omat parkkipaikat...kerran näkyi
tälläsellä paikalla autoonsa menossa kuljettaja jolta oli toinen käsi ranteen yläpuolelta katki-poikki...ei
tuntunut tahtia haittaavan...
Matkalla takaisin keskusvarastolle maanantaina 27.4...oikotiellä
Ohiossa...
Kolmas viikko (uudessa työssä)
Maanantai, huhtikuun 27:s päivä; herätys kello 5.30 Buffalossa...matkaan kello 6.00...saapuminen
keskusvarastolle Ohiossa kello 12.30...kaupassakäynti omalla autolla; keksejä, purkkiruokaa, mehua, vettä...uudet
työrukkaset ja -kengät...
Uusi valmiiksi lastattu kuorma mukaan ja kohti Pennsylvaniaa...rekkaparkkiin
nukkumaan Pittsburghin (asukkaita 2,4 milj.) lähelle...tiistain hommat ovat Pittsburghin kaupungin etelänpuoleisissa
esikaupungeissa...onkohan yhtä lämmin kuin tänään maanantaina? (+29 C)...saattaa tulla hikinen urakka...
Pittsburgh on Pennsylvanian osavaltion toiseksi suurin kaupunki.
Philadelphia on suurin...
Kuuma oli mutta onneksi vesisade alkoi vasta kun hommat oli suurinpiirtein
tehty...vielä joutui ajamaan Pittsburghin keskikaupungin siltojen kautta toiselle puolelle kaupunkia noutamaan joitain
tyhjiä rullakoita...aamuksi jäi vielä viimeinen paikka...
Takaisin keskusvarastolle...tulikin tavaran
noutokeikka Columbuksesta...jotain koiranruokaa sekin taisi olla...sitten huomisen torstain keikka mukaan ja kohti
New Yorkin osavaltion läntisiä osia, eli Buffaloon ja sen esikaupunkeihin...
Lauantaina aamulla, toukokuun toisena päivänä,
Pennsylvaniassa matkalla kohti New Yorkin osavaltiota
...ja lauantaina iltapäivällä maaseudulla Buffalon
itäpuolella
Perjantaina aamulla takaisin, ja taas samaa tietä takaisin
Buffaloon sekä pariin pikkukaupunkiin sen itäpuolella...
Taas tuli tälläkin viikolla 70 tuntia
täyteen...enempää ei laillisesti saa tehdäkään...eikä valiteta koska nyt tuntuu siltä
että hommaa riittää...
Kesä on tullut...ja kärpäset...
Toinen viikko uudessa paikassa...
Maanantaina
huhtikuun 20:s päivä; herätys kello 5.30 Buffalossa...matkaan keskusvarastolle joka on melko
tarkkaan 500 km päässä, ja jonka ajamiseen tulee varata taukoineen vajaa 6 tuntia...
Seuraava keikka
oli tiistaiksi Pennsylvaniaan Pittsburghin kaupungin itäpuolelle pariin pikkukaupunkiin...aivan tuntematonta seutua mutta
kartan ja GPS:än kanssa siitä selvisi...takaisin ei ehtinyt ennenkuin tunnit loppuivat...tienvarren lepoalueelle
nukkumaan...
Takaisin keskusvarastolle aamusella...antoivat paikalliskeikan...piti viedä perävaunu muutaman
kilometrin päähän ja tuoda toinen takaisin...
Torstaina taas Buffalon alueelle...matkaan kello 00.00...ensimmäinen
jakelu aamulla kello 7.00, toinen kello 9.00 ja kolmas heti perään...taas tuli 14 tunnin päivä...huh huh...onneksi
eivät odota takaisin vasta kuin perjantaina...
Takaisin keskusvarastolle perjantaina...seuraava keikka taas
Buffalon alueelle...
matkaan, mutta ajoaika loppui joten rekkaparkkiin nukkumaan...
Herätys kello 3.00...eka asiakas
Buffalon itäpuolella Bataviassa kello 9.00...seuraava kello 12.00...sitten vielä koiranruoka-kuorma Dunkirkin kaupungista
lauantai-iltana...takaisin Buffaloon nukkumaan...34 tunnin pakollinen tauko "Jimin Rekkaparkissa"...maanantaina
aamulla kello 6.00 taas kohti keskusvarastoa Ohiossa...
Rekkaparkissa: "Jim's Truck Stop", Buffalossa
viikonloppuna; "uusi" auto ensimmäisenä vasemmalla...
Ensimmäinen viikko...uusi työpaikka...
Maanantaina huhtikuun 13:sta päivä Medwayn terminaaliin Ohiossa josta ohjattiin
keskusvarastolle, itään parinsadan kilometrin päähän firmaan jonka ajoja nyt aletaan ajaa...omalla
autolle sinne...
"Uusi" autokin annettiin, eli 2006-mallinen Freightliner Century jolla ajettu melkein
600000 km...paremmankin olisi saanut jos olisi aikaa ollut odotella, mutta kun oli hinku päästä rahaa tienaamaan...
Pomo sanoi koulutuksen alkavan tiistaina aamulla kello 2 jolloin olisi lähtö kokeneen kuskin mukaan katsomaan
miten asiat hoidetaan...takaisin tultiin noin kello 9 aamulla...
No, asia selvisi...ensimmäinen oma keikka
tiistaina illalla Buffalon seudulle, New Yorkin osavaltioon runsaan 500 km päähän, lähtö yölla
kello 23.30...sovittu aika asiakkaalla kello 6 aamulla...rekkaparkin vaa'an kautta...ylipainoa n. 300 kg taka-akseleilla
joita ei voinut siirrellä taakse koska siellä on nostolava...ei kuin takaisin keskusvarastolle selvittämään
asiaa...ottivat tavaraa ulos ja matka jatkui...tosin aikaa kului hukkaan toista tuntia...
Jakelut kolmeen eri putiikkiin...sitten
loppui ajoaika/työaika 14 tunnin työskentelyn jälkeen...eli ei siis mennyt aivan rutiinit putkeen...yksi keikka
jäi seuraavaan aamuun...
Matkaan kello 3.00...Pennsylvanian osavaltion puolelle, uusi sovittu aika oli
kello 6.00...kuorman purku ja sitten takaisin keskusvarastolle Ohioon jossa annettiin heti uusi keikka takaisin Buffalon alueelle...ajoa
n. 150 km ja nukkumaan rekkaparkkiin Ohiossa, kello oli 18.00...
Unta runsas 8 tuntia ja matkaan aamulla kello
2.30...ensimmäinen jakelu kello 8.00...viiteen kauppaan tulisi ehtiä tämän päivän aikana...
Huh huh, aikaa kului varmaankin turhuuteen koska 14 tunnin aikana ei ehtinyt hoitaa kuin 4 jakelua...aamuksi jäi
siis jälleen yksi...
Lauantaina aamulla kun viimeinen jakelu oli suoritettu sanoivat firmasta että pidä
viikonloppu vapaa Buffalossa, soittele sunnuntaina että miten ja mistä jatketaan maanantaina...lauantain keikkoja
et ehdi saada, ja sunnuntaisin ei jaeta mitään...sunnuntaina ei lähde normaalisti mitään keikkoja...tulet
sitten joskus maanantaina aamulla...soita sunnuntaina...
Auto rekkaparkkiin Buffalossa ja tuttujen luo viikonloppua
viettämään...
Sunnuntaina puhelimella tiedusteltaessa että koska pitää maanantaina
ilmoittautua sanottiin että puoleksipäiväksi pitää olla paikalla...aamulla tosin vielä pitää
soittaa ja varmentaa...
Huhtikuun 10-12
Vapaan
viikonlopun viettoa St.Louisissa...kuvioissa mukana Mark ja St. Louisissa asuva Pääkkönen...
Maanantai-aamuksi
Medwayn terminaaliin Ohioon runsaan 600 km päähän kuittaamaan uusi menopeli uuteen työhön...
Huhtikuun 9
Toyotan
oikeanpuoleisessa takarenkaassa oli ilmat vähissä...ilmeisesti hitaasti vuotava reikä...
Ajotietokoneella viesti että jokavuotinen lääkärintarkastus
olisi hoidettava kuntoon seuraavan 2 viikon kuluessa...lääkärintodistus oltava mukana ajaessa ja esitettävä poliisille sitä kysyttäessä...yleensä poliisi pyytää seuraavia: Ajokortti,
lääkärintodistus, rekisteriote ja vakuutuspaperit...
Paikalle kutsutun terveydenhoitajan opastama ja valvoma kuntotesti...onko miehestä enää fyysisempään työhön?
Seuraavana
lääkärintarkastukseen läheiselle klinikalla...
Renkaankorjauksen yhteydessä tehtiin öljynvaihto...yhteensä $47.03 veroineen...
Soitto
uudelle juitsarille..."Mene maanantaiksi Medwayn terminaaliin ja kuittaa sieltä uusi ajopeli. Sitten soita tänne niin hommat alkaa viikon alusta..."
Takaisin terminaaliin; Volvon tyhjennys ja palautus...
Illalla ajo Markin luo St.Louisiin runsaan 500 km päähän viikonlopuksi...ja onhan pääsiäinen,
vaikka se ei olekaan kansallinen vapaapäivä/vapaa viikonloppu, kuin
vain sunnuntaina ja silloinkin vain harvoille...
Memphisissä päivälla
+ 24 C, joka laski + 8 asteeseen St. Louisiin ajaessa...
Konecranes eli Koneen nostureita Memphisin ratapihalla...
Huhtikuun 8
Aamulla
kello 1.49 ajotietokone pärähti...hakemaan
tyhjä peräkärry hetipaikalla...no, sellainen oli samassa terminaalissa...
Seuraavana tuli viesti että keikka
Memphisiin, nouto kello 2-4 välillä
Cincinnatin pohjoispuolelta n. 75 km päästä...
Matkaan...kuorman nouto, oli valmiina pakattuna, perävaunun vaihto ja ajoa 3 tuntia ennen kuin väsymys
yllätti Kentuckyssä...
Kentuckystä Tennesseehen ja Memphisiin...purkivat kuorman tunnissa...terminaaliin ja taas auton tyhjennystä...
Aamulla Kentuckyssä pakkasta
asteen verran, Memphisiin saavuttaessa + 24 C ja aurinkoista...ajomatkaa talven ja kesän välillä 600 km...
Hempeitä kevään värejä Tennesseessä...
Huhtikuun 7
Mittarilukema Freighlinerissa sitä
luovuttaessa 78511 mailia...
Aamulla kamat Volvoon...
Minne ketjut jotka eivät sovi tähän autoon ja näihin renkaisiin?
No, ne voi viedä Medwayn terminaaliin 80 km päähän...
Ajo halki lumipyryn...uuden keikan odottelua...
Terminaalissa olevan kaupan, josta
voi ostaa t-paitoja, lippiksiä, ym. seinällä
oli viesti jossa haettiin kuljettajia paikallisen "halpahallin" ajoihin...ja kuinka ollakaan henkilo joka värväsi kuljettajia kyseiseen hommaan sattui
olemaan samassa rakennuksessa...
Lehdet ja muu media ovat jatkuvasti julkituoneet seikan, useaan otteeseen, että nimenomaan "halpahalli-kaupat" ovat niitä joissa kauppa käy lama-aikana...niillä suorastaan on huippusesonki näinä aikoina...
Keikkaa on kuulemma enemmän
kuin kuljettajia...mukaan vaan..."koeta vaikka pari viikkoa ja jos ei tunnu hyvältä niin sitten voit tulla takaisin näihin
hommiin joissa olet ollut..."
"Jaa, mitenkäs se palkka...?...vai niin, no sehän kuulostaa tosi hyvältä...mites se oma Toyota kun
se on Memphisin terminaalissa? Jaa, lähetätte hakemaan sen sieltä...no, se sopii...ja sen saa sitten parkkeerata jakelukeskuksen parkkipaikalle...no
hyvä..."
Huhtikuun 7
Kamat Volvoon,
papereiden täyttö...mitä tehdä lumiketjuille jotka ovat leveisiin vetopyöriin?...ja
jotka voi palauttaa vain tiettyihin palautuspisteisiin jotka ovat mainittu mukana seuranneessa kuitissa...
Parin
tunnin kuluessa tuli viesti että ne
pitää viedä Medway terminaaliin
n. 80 km päähän...
Matkaan...paikallisia lumikuuroja...perille...ketjujen
palautus...seuraavan keikan odottelua...
Volvo jolla ajoa vain 2 päivää...
Medwayn terminaalin piha-auto...
Huhtikuun 6
Kuorma
asiakkaalle aamukuudeksi...purkivat sen tunnissa...takaisin rekkaparkkiin Frankliniin odottelemaan uusia ohjeita...eilisen
+ 22 C jälkeen tänään luvassa lumisadetta...
Ajotietokoneelta
viesti: "Auto Columbuksen terminaaliin ja sieltä toinen tilalle. Tiimiautoa ei saa ajaa soolokuski..."
Vastauksena siihen: "Mutta uusi tiimikaverihan on haussa..."
"Uutta kaveria ei löydy tänään"
"Entä jos huomenna?"
"Sitten vaihdetaan takaisin"
Onko järkee vai ei?...auton vaihtamiseen kuluu n. 3 tuntia;
tavaroiden muuttamiseen, paperisotaan, jne...
Seurasi keikka Cincinnatista Columbukseen joka on vajaan 200 km päässä...
2007-mallinen Volvo jolla ajettu vajaa 400000 km oli valmiina odottamassa...
Roiskeläppää korjauttamassa...Franklin, Ohio
Huhtikuun 5
Siirtyminen toiseen
rekkaparkkiin n. 10 km päähän...uuden roiskeläpän asennus korjaamolla...pilvistä mutta lämmintä;
+ 22 C
4.4. Länsi-Virginiassa aamulla aikaisin...
Huhtikuun 4
Illalla oli
ajettu Länsi-Virginiaan ja parkkeerannut tienvarren lepoalueelle...
Tänä aamuna vastaus siihen
miksi hän ei ollut kertonut eikä merkinnyt kirjoihin että perävaunusta puuttuu toinen roiskeläppä,
oli: "Se näkyi olleen siitä irti jo aikaisemmin..."
"Niin että jos vaikka perävaunun
seinässä on miehenmentävä reikä niin silläkö
ei ole mitään väliä jos se oli siinä jo aikaisemmin eli ennen kuin otimme perävaunun kyytiin?
Tai vaikka jos ovi puuttuu?"
Vastaus oli taas mumina josta ei saanut mitään selvää...
"Roiskeläpän puuttumisesta saa sakon joka on vähintään 500 dollaria...", johon
vastauksena oli muminaa...
Siinä pinna paloi sitten viimeisen kerran..."Nyt tämän tiimin yhteistyö loppuu..."
Seurasi kiihkeää
keskustelua muutaman minuutin ajan...mies sanoi haluavansa autosta pois lähimmässä terminaalissa joka
oli n. 500 km päässä eikä kovinkaan paljon sivussa siitä minne kuorma oli menossa...
Yhteys
juitsariin joka sanoi asian olevan ok...ovat firmassa olleet tietoisia jo alusta asti että missä mennään,
ja kyselleet joskus aina että kauanko vielä tiimi pysyy kasassa, uusi tiimikaverikin on ollut jo hakusessa jonkin
aikaa...
Siis terminaaliin, kamat kasaan ja mies ulos...
Matka jatkui runsaan tunnin kuluttua kohti
Cincinnatin kaupunkia...asiakkaan portista pääsi sisään ja rakennukseenkin tavaran vastaanottoon oli ovi
auki...tosin kukaan ei ollut paikalla vaikka seinään kiinnitetyssä lapussa luki että tavaran vastaanotto
on lauantaisin auki kello 23.00 asti....
Koska kyseessä oli suuri autotehdas niin kai se lappu oli jäänyt
siihen silloin kun ajat olivat olleet paremmat...no, portista ulos ja rekkaparkkiin odottamaan sovittua aikaa joka on maanantaina
kello 6.00...
Huhtikuun 3
Tiimikaveri oli
illalla parkkeerannut valaisemattomalle tienvarren lepoalueelle keskelle metsää...auto oli käynyt tyhjäkäynnillä illasta
saakka vaikka aamullakin oli vielä + 19 C lämmintä, toinen ovi ei ollut lukossa ja ajotietokoneella ei oltu
lähetetty vaadittua viestiä olinpaikastamme...Koska kyseessä oli arvotavarakuorma niin varsinkin keskellä
metsää ei ole turvallista nukkua ovet lukitsemattomina...
Vastaus siihen miksi em. asioita ei oltu hoidettu
oli tyypillinen; epämääräistä muminaa...
Asiakkaan portilla 5 tuntia ennen sovittua aikaa...eivät
meinanneet laskea sisään mutta pyysimme että tarkistaisivat nyt kuitenkin koska kuorma oli senverran tärkeä...
Asia selvisi ja purkivat kuorman vajaassa tunnissa...
Ajotietokone näytti jo seuraavaa keikkaa...siihen
tuli ohjeet että perävaunu keikkaa varten ei saa olla yli 7 vuotta vanha...no, se tietenkin oli 9 vuotias...
Nuorempaa vaunua hakemaan 125 km päästä eli edestakaisin 250 päästä...
Asiakkaalle
illalla n. kello 21.00...kuorma kyytiin ja kohti Ohion osavaltiota...
Hauska liikennemerkki maaseudulla Virgiassa...
Huhtikuun 2
Kuormaa lastauspaikkaa
hakiessa meni 45 minuuttia hukkaan kun ajo-ohjeisiin oli merkitty väärä moottoritien liittymä...kuitenkin
ehdimme paikalle täpärästi 15 minuuttia ennen määräaikaa...
Kohti Virginiaa...ajo
Chicagon ohi Indianaan...sitten Ohio, Länsi-Virginia ja Virginia...tienvarren lepopaikalle nukkumaan...
Huhtikuun 1
Hinausauto
saapui paikalle n. kello 3...sen jälkeen oli vielä suoritettava pakokaasusysteemin puhdistus (regenerointi)
koska moottori oli käynyt tyhjäkäynnillä melkein 2 päivää...ilman em. operaatiota moottori
suostui käymään vain noin 3 minuuttia kerralla ennen kuin sammui...
Kohta matka jatkui hitaasti
koska tie oli lumen peitossa eikä siihen aikaan aamusta ollut juuri muita kulkijoita...
Ajo halki lumisen
pohjoisen Minnesotan...seuraavana Wisconsin ja sitten Illinois...Rekkaparkkiin Chicagon länsipuolelle odottelemaan
ohjeita...alustavasti tieto että aamulla kuorma Chicagosta Virginiaan...
"Huomenaamuista kuormaa varten
tarvitaan perävaunu", tuli ohje ajotietokoneen välityksellä...perävaunua hakemaan naapurikaupungista...terminaaliin
nukkumaan...
1.4.2009, St.Cloud, Minnesota
Maaliskuun 31
Rekkaparkissa lähes
koko päivä...illemmalla tuli viesti että takaisin Chicagoon ilman peräkärryä...matkaa n, 1200
km...kevyttä lumisadetta joka matkan varrella koveni...
Tulvan takia moottoritie oli edelleen poikki ja jouduimme
kiertämääm jälleen peltojen kautta...
Tauolle pysähdyttäessä tienvarren
lepopaikalle ei päästykään enää liikkeelle...kun ei ollut painoa takana niin ei ollut ollenkaan
pitoa...vaikka oltiin aivan tasaisella...ei auttanut vaikka ketjujen ja hiekan kanssa koetettiin saada jonkinlaista pitoa...hinausauto
oli tilattava paikalle...
Odottelua lentotukikohdan kokoontumisalueella...
Maaliskuun 30
Sähläystä paperien kanssa...kukaan ei tunnut olevan
tehtävänsä tasalla...takaisin nukkumaan autoon..."Tulkaa aamulla kello 8 takaisin kysymään mitä
tehdään jos ei olla tultu herättämään siihen mennessä"...
Aamukahdeksalta joku mies tuli kyselemään rahtikirjoja..."No siellä ne on toimistossa minne ne
illalla jätettiin..." Vastaus oli: "Jaahah, menen katsomaan..."
Odottelua...kello viiteentoista
mennessä ei ollut tapahtunut yhtään mitään...
n. 15.30 sanottiin että peräkärry
tuohon noin ja asianne selvä...
Rekkaparkkiin...
Pilvinen keli ja aste pakkasta...lumimyrsky tulossa...
Maaliskuun 29
Kello 1.00...viesti
juitsarilta...kuorma toiselta autolta Indianassa ja sitten Grand Forksin kaupunkiin, Pohjois-Dakotaan avustamaan tulvan uhreja.
Vesi noussut joessa yli 13 metriä, kymmeniä tuhansia ihmisiä evakuoitu kodeistaan, lumimyrsky tulossa...
Ajo halki Illinoisin, Wisconsinin ja Minnesotan...saapuminen paikalliseen lentotukikohtaan kello 16.55 paikallista
aikaa...paljon muitakin rekkoja avustustarvikkeineen..."Menkää tuonne odottamaan, tullaan sanomaan sitten kun
teitä ja kuormaanne tarvitaan.." Tulivat kello 23.00 ja alkoivat selvittää mitä meidän
tuomiemme kuivamuona-annosten kanssa tulisi tehdä...
Maaliskuun 28
Huoltoon
terminaaliimme Chicagossa...öljyt ja suodattimet vaihdettiin uusiin...edellisestä öljynvaihdosta olikin
kulunut jo melkein 73000 km...normaalisti, "Kuljettajan Ohjekirjan" mukaan se on tehtävä 40000 mailin (64360 km)välein...
Huollon jälkeen muutaman mailin päähän, Indianan puolelle, odottelemaan tulevia seikkailuja...sunnuntai-aamuksi
Chicagon alueelle luvassa lunta...Mittarilukema 75178 mailia...
Ratapihan portilla Chicagossa...
Maaliskuun 27
Nouto asiakkaan
varastosta aamulla kello 8...valtavan kokoinen varasto jossa olimme tavaraa noutamassa vain me sekä eräs toinen
rekka...tilaa olisi ollut n. sadalle rekalle yhtä aikaa..."hiljaista on" sanoi tavarat sisään
ajanut trukkikuskikin...
Seuraava nouto oli Chicagon pohjoispuolelta...pääsimme sieltäkin pois hyvissä
ajoin...mutta sitten jouduimme perjantai-iltapäivän ruuhkaan jossa kului toista tuntia...
Ratapihalle
tuli ajotietokoneella erittäin huonot ajo-ohjeet...GPS oli aivan sekaisin ja kehotteli ajamaan sellaisten siltojen alta
josta emme mahtuneet vaikka kovasti koetimme...pakko uskoa ettei mahdu siinä vaiheessa kun perävaunun yläetukulma
otti sillan pohjaan kiinni...peruuttamalla takaisin...
Ratapihalle saavuttaessa emme päässeet portista sisään
koska tiedot kuormastamme eivät olleet heidän tietokoneellaan...odottelua melkein 3 tuntia...
Illan saavuttua
ilmoitimme juitsarille että aamulla menemme huoltoon eikä meitä saa häiritä ennen kuin kello 15.00...
Motelliin, kuitenkin ensin kunnon illallinen oikeassa ravintolassa...
Perjantai-iltapäivän ruuhkaa Chicagossa...
Maaliskuun 26
Matkalla
sumua, ruuhkaliikennettä, tieparannusprojekteja...kampiakselit jotka olivat kuormassa saatiin kuitenkin perille autotehtaalle,
ei aivan ajallaan mutta aikataulukin oli melko tiukka...eikä keikka ollut alunperin meidän vaan saimme sen toiselta
tiimiltä joka jostain syystä ei itse sitä voinut perille viedä...
Seuraava kuorma heti kohta
kyytiin ja sitten suuntana Chicago jossa aamulla parilta muultakin asiakkaalta tavaraa samaan kuormaan joka sitten tarkoitus
saada paikalliselle ratapihalle josta perävaunu matka jatkuu länsirannikolle...Chicagon eteläpuolella olevaan
terminaaliin nukkumaan ja hyviin asemiin aamua ajatellen...
Maaliskuun 25
Matka jatkuu kohti
Tennesseetä ...Alabaman Birminghamissa aamiainen ja parin tunnin tauko...kuorman oltava asiakkaalla vasta huomenna
aamulla kello 8...käydään katsomassa jos sen saisi viedä jo tänään...
Onnistuihan
se kun meni tyrkylle...illalla uusi keikka kohteena pikkukaupunki Detroitin pohjoispuolella...aamuksi olisi ehdittävä,
matkaa n. 900 km...kuorma kyytiin vasta kello 22.00...matkaan...
Maaliskuun 24
Herätys
lepopaikalla, ja Sugarlandin kaupunkiin Houstonin eteläpuolella...virvoitusjuomapurkkitehdas...alumiinisia palautuspurkkeja
Tennesseehen saman firmaan toiselle tehtaalle...matkaan...Teksas, Louisiana, Mississippi...Alabaman puolelle lepoalueelle
nukkumaan...
Poliisi oli paikalla jo hetikohta...
Maaliskuun 23
Herätys
Houstonissa rekkaparkissa...suunnitelmana lähteä koettamaan uudestaan olisiko kukaan paikalla...tosin aamuruuhkaan
ei ole kiire...seuraava keikka jo ajotietokoneella...n. 800 km pohjoiseen; Arkansasiin Little Rockin kaupungin pohjoispuolelle...haku
iltapäivällä Houstonista...kuorma asiakkaalle...muutos seuraavaan keikkaan...uusi keikka onkin San Marcosin
kaupunkiin n. 300 länteen...
Kaveri ajoi matkalla hakemaan uutta kuormaa...kuinka ollakaan jälleen
taas kerran ajoi liittymästä ohi...koska tapana on ettei hän katso kartasta minne ollaan menossa niin ei nytkään
ymmärtänyt että jos olisi jatkanut suoraan niin sitäkin kautta olisi päässyt perille...ajoi
seuraavasta liittymästä ulos moottoritietä ylittävälle sillalle kääntyäkseen takaisin...
Ajotapa kun on sellainen puolihuolimaton niin oikealle kääntyessä sillan päällä perävaunu
otti kiinni punaisissa valoissa seisoneeseen autoon...
Suihkuun rekkaparkkiin, seuraavan kuorman nouto Houstonista ja
sitten San Marcosiin jossa purkivat kuorman, jonka jouduimme maksamaan shekillä purkajille...takaisin kohti Houstonia
hakemaan huomistaa kuormaa...
Houston, Teksas
Maaliskuun 22
Ajo halki
Mississippin ja Louisianan aina Teksasin Houstoniin...kuorma asiakkaalle pari tuntia etuajassa...heti perään tuli
uusi valmiiksi pakattu kuorma aivan naapurista sisaryrityksemme terminaalista...koetimme sitä saada viedyksi perille
eteläiseen Houstoniin mutta ei siellä ollut kukaan paikalla..."viekää aamulla uudestaan", oli
vastaus kun asiasta ilmoitimme juitsarille...
Läheisessä Flying J-rekkaparkissa olimme sopineet tapaamisen
Suomesta kotoisin olevan rekkamies Artun kanssa joka sattui olemaan maisemissa...Arttu kertoi olleensa ratin takana USAssa
jo vuodesta 1986...ilta kului suomenkielellä tarinoidessa...
...lämmin, aurinkoinen päivä;
+ 25 C
Sunnuntaina Houstonissa kohdalle sattunut Alabamalainen rahtari
Arttu sanoi: "Terveisiä Suomeen veljelleni Martille, sinne Kivijärvelle..."
Maaliskuun 21
Aamulla 4 astetta
pakkasta...ajo halki Virginian, Tennesseen, Alabaman aina Laurelin kaupunkiin asti Mississippissä...pakkanen loppui matkan
varrella...Alabamasta eteenpäin oli jo keväisempää; + 25 C
Maaliskuun 20
Illalla
kello 18 Houstoniin lähtevän keikan odottelua rekkaparkissa Carlislen kaupungissa Pennsylvaniassa....+10 C, puolipilvistä...kuorma
kahvia kyytiin ja matkaan...pohjoisessa Virginiassa lepopaikalle nukkumaan...
Ajot ajalla 24.2. - 20.3.2009:
1. Chicago
2.
Salt Lake City
3. San Francisco
4.Los Angeles
5. Las Vegas
6. Denver
7. Kansas City
8. Phoenix
9. Oklahoma City
10. St. Louis
11. Medway
12. New Jersey/New York City
13. Amsterdam, New York
14.
Buffalo
15. Minneapolis
16. New Columbia, Pennsylvania
17. Carlisle, Pennsylvania
18. Houston, Teksas
...hiljasta on ollut...mittariin tuli kilometrejä 19074 ennen Carlisle - Houston matkaa...
Maaliskuun 19
Aamuksi Chicagon
aamuruuhkaan jossa kului aikaa turhuuteen vajaan tunnin verran...seuraavaksi Indiana, Ohio ja sitten Pennsylvania...aurinkoiset
kelit ajella eikä muuta ruuhkaa...perillä 21.33...perävaunu asiakkaalle ja tyhjä tilalle...siirtyminen
runsas 100 km etelään, rekkaparkkiin Carlisleen josta helppo jatkaa Yorkin kaupunkiin perjantaina illalla...suuntana
Houston, Teksas jonne ei ole kiire...toivottavasti kuorman saa viedä ennen maanantaita...matkaa tulee n. 2500 km...
Maaliskuun 18
Aamulla ennen auringon
nousua pari astetta pakkasta Wisconsinissa...runsaan 2000 km:n matkan päätepisteeseen, Bloomingtoniin, Minnesotaan
hyvissä ajoin...asiakkaalta nopea kuorman purkaus...rekkaparkkiin...seuraava keikka illalla Minneapolisista takaisin
kohti itää; keskiseen Pennsylvaniaan jossa kuormaa odotetaan saapuvaksi aamulla kello 10.00; matkaa takaisin
tulee runsas 1600 km...VIRHE: siis ei aamulla vaan illalla kello 22.00, muutenhan se olisi mahdotonta ajaa 1600 km 12:ssa
tunnissa...
Nyt on taas ollut suht kiireinen viikko; viime keskiviikosta (Las Vegas) tähän keskiviikkoon
on tullut ajoa runsas 7400 km...
New York State Thruway eli New Yorkin osavaltion halki kulkeva maksullinen
moottoritie...kuva on Albanyn ja Syracusen kaupunkien väliltä matkalla kohti Buffaloa...
Maaliskuun 17
Seuraavaan
keikkaan tarvittavan tyhjän peräkärryn etsiskelyä Albanyssä (New Yorkin osavaltion pääkaupunki,
851 000 asukasta) kello 1 - 3 ilman tulosta...juitsarikin luovutti ja käski hakemaan seuraavan kuorman ilman että
vietäisiin tyhjä tilalle...
Kuorma kyytiin pikkukaupungista 60 km Albanyn pohjoispuolelta ja kohti länttä,
päämääränä Bloomington, Minnesota joka on Minneapolisin ( 3 175 000 as.) esikaupunki...muutaman
tunnin unet aamulla New York State Thruwayn lepoalueella ja kohti Buffaloa jossa tunnin tauko...kuljettajan vaihto; Fito rattiin...
Kello 16.00 matka jatkui ensin Pennsylvanian kautta Ohion Clevelandiin ja edelleen länteen...
Vain pieni osa mahtuu kuvaan tuonti-autoista jotka odottavat kuljetusta
jälleenmyyjille New Jerseyn satama-alueella...
Maaliskuun 16
Asiakkaan
portille ennenkuin edes kukaan oli paikalla eli n. puoli kahdeksalta...kaksi muuta autoa ennen meitä...kun saivat kuorman
purettua tuli ajotietokoneen kautta viesti seuraavasta keikasta; Jersey Citystä Jersey Cityyn. Eli asiakkaan pihalta
paikalliselle ratapihalle...heti perään rautatiefirman ratapihalle hakemaan peräkärry jota aloimme hinata
kohti Amsterdamin kaupunkia New Yorkin osavaltiossa, n. 300 km pohjoiseen...perillä illalla n. 23.30...
Uskoa tulevaisuuteen; uusia International ProStar rekan vetoautoja
terminaalin nurmikolla Ohiossa...
Maaliskuun 15
Aamulla matka jatkui
halki Illinoisin ja Indianan...tankkaus ja suihkussa käynti Medwayn terminaalissa Ohiossa. Länsi-Virginia ja Pennsylvania...nukkumaan
Pennsylvania Turnpiken laidalla olevalle levennykselle, muiden rekkojen kanssa, n. 300 km määränpäästä,
South Brunswickista, New Jerseyssä...
Maaliskuun 14
Oklahomasta
Missourin osavaltioon...näyttää siltä että ehtisimme hyvissä ajoin St. Louisiin...kiirettähän
ei ole...matkaa jäljellä St.Louisista runsas 1500 km jonka ajaa normaaliolosuteissa n. 15:sta tunnissa...eli jos
sunnuntaina illalla lähtee niin vielä hyvin ehtii...tarkoitus on tosin lähteä ennen puoltapäivää...hyvin
ehdittiin...Mark laittoi pihvit lautasella ja tarjosi juomat...oli melkein juhlan tuntua...kiitos siitä hänelle...
Maaliskuun 13
Arizona,
Uusi Meksiko, Teksas ja Oklahoma...Oklahoma Cityssä terminaalissamme tankkaus ja suihkussa käynti...sitten vielä
Tulsan kaupungin halki ennen nukkumaan menoa...tämän vuorokauden aikana matkamittariin tuli komeat lukemat: 1747
km...jospa ehtisimme huomis-illaksi St.Louisiin jossa Mark tarjoaisi illallisen...
Maaliskuun 12
Aamupäivällä
ajo asiakkaalle...odottelua koska olimme n. 3 tuntia etuajassa...lastasivat kuorman runsaassa tunnissa sitten kun sen aloittivat
sovittuna aikana...
Ajotietokoneella viesti...tämä kuorma Phoenixiin vaihtopihalle ja uusi kuorma muutaman
kilometrin päästä kyytiin...nyt suuntana New Jersey vajaan 4000 km matkan takana...tosin siellä ei oteta
mitään vastaan ennen kuin maanantaina aamulla...matkaan ensin kohti pohjoista, Flagstaffin kaupunkia josta Interstate
40 itään...Phoenixissa lämmintä +25, Flagstaffissa 2 tunnin ajon päässä lumi maassa ja
0 astetta...tosin korkeuseroakin on...tienlaidan parkkialueelle nukkumaan...
Oikotie Arizonan ja Kalifornian rajamaisemissa matkalla Phoenixiin...näin
talvella on erämaassakin hieman vihreää ja jotkut kukatkin kukkii...
Maaliskuun 11
Kyllä
se kauan kesti ennen kuin pirahti, tuo ajotietokone...huomenna olis keikka, ja taas Kansasiin...
Siirtyminen
parempiin asemiin, kuorman noutoa ajatellen, runsas 200 etelään Arizonan puolelle Kingmanin kaupunkiin ja rekkaparkkiin
siellä...jotenkin huvittavan tuntuista kun paikalliset kulkee talvivaatteissa ja pipot päässä; no heillä
tietysti on kylmä kun on vain +19 C; kesemmällä kun on normaalisti +30 - +40 C...
Arizonassa matkalla kohti Kingmanin kaupunkia
Maaliskuun 10
Rekkaparkissa
Las Vegasissa edelleen; onneksi on internetti, elokuvia ja kirjoja...
Maaliskuun 9
Takaisin rekkaparkkiin
odottelemaan että jotain tapahtuisi...kovin on hiljaista...
Olipa taas paikka...kuvassa näkyvät rakennukset kuuluvat
kaikki Sahara Hotelli-Kasinolle; siellä on suuri sisäpiha uima-altaineen, suuret salit pelaamista varten, kauppoja,
jne...tutustumisen arvoinen paikka, varsinkin 20:llä Eurolla...
Maaliskuun 8
Edelleen rekkaparkissa
Las Vegasissa...odottelua...vai olisko paikallaan uusi retki keskikaupungille?
www.hotels.com tarjoaa huoneen Circus Circus Hotelli/Kasinossa sunnuntai-illan hintaan $24.95...
Tosin naapurikasino olisi edullisempi...Sahara
Hotelli/Kasinon 2 hengen huoneen sunnuntai-tarjous on $19.60...siihen kun lisätään pakolliset verot niin hinta
on silti alle 22 dollaria eli noin 17 Euroa...
Pantiin asia harkintaan, otettiin viikonloppujuitsariin yhteys;
ei keikkoja....siis takaisin keskikaupungille; Saharasta 2 hengen tupakoimaton huone...se oli kalliimpi kuin mainostettu halpa
hinta...maksoi hieman alta 25 dollaria eli Euroissa melkein 20...sikamaista kuinka noin rokottavat...luksus hotelli/kasino
ja kaikki...
Oliskohan Budweiser-olutkin halvempaa näin sunnuntaina? Perjantainahan se oli kasinon baarissa
1 dollari per 0.4 litran pullo...
Bussilla kaupungille...uudet ja siistit autot...kulkivat usein ja yhteydet toimi...
Fremont Street oli kohteena tänä iltana...
Rekkamme parkissa Flying J -rekkaparkissa Las Vegasissa
Maaliskuun 7
Puoliltapäivin
takaisin rekkaparkkiin...ilmoittautuminen juitsarille...aurinko paistaa ja vajaa 20 C lämmintä; ei mitään
keikkaa...
"Circus Circus Hotel & Casino"...alta 64 dollaria
(=51 Euroa) kahden hengen huoneesta...
Circus Circus Hotelli Kasinon pääsisäänkäynti...iltaisin
katossa olevien lamppujen ansiosta hieman värikkäämpi
Maaliskuun 6
Denveriin asti, Coloradon, Utahin, Arizonan kautta Nevadaan. Kuorma asiakkaalle kello 16.15 eli
etujassa...juitsarille ilmoitus ettei tänään, eikä ihan heti aamullakaan tehdä mitään...puoliltapäivin
sopii ottaa yhteyttä jos on keikkaa...suunnitelman laatiminen siitä mitä Las Vegasissa voi perjantai-iltana
oikein puuhastella...
Hotellihuone pääkadun varrelta, keskeltä
kaupunkia halvalla...alta 64 dollaria kahden hengen huone veroineen...
Ja muutenkin oli edullista; rahaa tuli hedelmäpelistä
ja Budweiser maksoi yhden dollarin per 0,4 litran pullo kasinon baarissa...
Kiertelyä pääkadun, Stripin, eri kasinoissa ja hieman pelaamistakin...Rickyllä oli parempi tuuri,
jäi plussalle...
Interstate 70 Las Vegasin ja Denverin välillä on erämaa-maisemien
kannalta hieno tie ajella...
Interstate 70 Utahissa matkalla Las Vegasiin. Kovin hepposilta
näyttävät kuvan rekat kallioihin verrattuna...
Maaliskuun 5
Kuorma asiakkaalle
Kansas Cityn eteläpuolelle...uusi keikka illalla Kansas Citystä Las Vegasiin n. 2200 km päähän...oltava
perillä kello 18.00 perjantaina...aikaa on 24 tuntia ja 20 min. Matkaan...
Interstate 70 nousee yli 11000 (yli 3300 m) jalkaan Coloradossa
Denverin länsipuolella. Ketjut oltava rekassa mukana 1.9. - 31.5. välisenä aikana...
Interstate 70; taukopaikalla Utahissa
Maaliskuun 4
Herätys
Utahissa jarrujen tarkistusasemalla jonne kaveri oli ajanut nukkuakseen...(ennen pitkää alamäkeä
on moottoritien laidalla alue jossa saa jarrutella ja siten testata jarrujen pitävyyttä)..matka jatkuu halki Utahin
kohti Coloradoa...Denverissä seuraava tankkaus...Merja kävi rekkaparkissa moikkaamassa...Kansasin puolelle tienvarren
lepopaikalle nukkumaan...
Maaliskuun 3
Aamulla 2,5 tunnin
ajo läpi ruuhkaisen Los Angelesin Long Beachinn viereiseen San Pedroon jossa oli ensimmäinen kuormaus...iso kasa
pahvilaatikoita...seuraavaksi Van Nuysiin jossa pahvilaatikoita tuli lisää...iltapäivällä matkaan
kohti Kansas Cityä jonne matkaa tulee 2581 km...Ajo halki Kalifornian, Las Vegasin kautta Utahin puolelle...
Maaliskuun 2
Odottelua edelleen TA:n
rekkaparkissa Ontariossa...tosin kuorman jonka veimme jo lauantaina perille piti olla Los Angelesissa tänään
kello 15.00...taitaa olla senverran hiljaista ettei tällä kertaa heti ollut muuta keikkaa meille antaa..., iltapäivällä
terminaaliin hakemaan perävaunua, aamulla on kuulemma keikka...pilvistä...+22 C...Mittarilukema 61886 mailia
TA:n rekkaparkissa Ontarion kaupungissa, Kaliforniassa...taustalla
San Gabrielin vuoret
Matkalla rekkaparkkiin, Ontarion kaupunkiin, Los Angelesin itäpuolelle
Maaliskuun 1
Lähimpään
rekkaparkkiin, Ontarion kaupunkiin, aamiaiselle...kovin kesäiset kelit; +31 C...seuraavan keikan odottelua...Fito
lähti jonkun internetissä tapaamansa tutun kanssa kaupungille...kello 17.00; ei seuraavasta keikasta tietoa...
Los Angelesissa asuva tähtitieteilijä Seppo Laine alkoi
heti harkita uran vaihtoa päästyään istumaan kuljettajan pukille
Helmikuun 28
Runsas 300
km Los Angelesiin ja aivan keskikaupungin viereiselle ratapihalle jonne perävaunu jäi...firmamme tytäryhtiön terminaaliin...Seppo Laine tuli moikkaamaan ja tarjosi mukavan illan...siitä
hänelle kiitos...
San Francisco, Kalifornia
Pysähtymiskielto; SFPD = San Francisco Police Department, eli
San Franciscon Poliisi
Kuorman purkua San Franciscon keskustassa. Tavaran vastaanottaja
oli hoitanut asian niin että parkkimittareihin oli laitettu parkkeerauksen kieltävät kilvet niin että
rekka saadaan oven eteen parkkiin...
Helmikuun 27
Kadulla asiakkaan
ovella tuntia ennen sovittua aikaa...olivat sulkeneet usean mittaripaikan rekan purkua varten...kaveri tuli trukin kanssa
ja yhdessä saatiin lavat ulos...seuraava keikka San Franciscon lahden toiselta puolen...sitten lisää tavaraa
kyytiin jälleen San Franciscosta...vielä lisää n. 100 km itään olevasta Vacavillestä...sitten
suunta kohti Los Angelesia jonne paikalliselle ratapihalle ehdittävä maanantaiksi...matkaa on runsaat 500 km...
Sierra Nevadan vuorten ylitys Kaliforniassa. Tunnin kuluttua
tästä oltiin Sacramentossa ja keli oli +19 C
Helmikuun 26
Matkaan
halki Nevadan...iltapäivällä Renon kasinokaupunki ja Kalifornia raja...Sierra Nevadan vuorten ylitys ja Sacramentoon
rekkaparkkiin josta hyvä aamulla jatkaa San Franciscoon kello kahdeksaksi
Ajoa halki Nevadan...
Interstate 80 Wyomingissa. Tie kulkee tällä kohtaa yli
2000 metrin korkeudessa.
Helmikuun 25
Nebraskaa
ja Wyomingia...Nevadaan, West Wendoverin kasinokaupunkiin kasinon rekoille tarkoitetulle parkkipaikalle...uhkapeliä...molemmilla
kävi tuuri...kaveri tarjosi voittamillaan rahoilla kasinon ravintolassa illallisen...
Helmikuun 24
Kuorma asiakkaalle kello 9...purkivat vajaassa 2 tunnissa...tiedot seuraavasta keikasta joka lähtee
Chicagon länsipuolelta...heti sinne, kuorma kyytiin ja matkaan kohti San Franciscon keskikaupunkia (Van Ness Avenue) jonne
ehdittävä perjantai-aamuksi...eli aikaa on, matkaa tulee muutama km vajaa 3400 km...Ajo halki Illinoisin, Iowan
aina Nebraskaan asti...
Helmikuun 23
Kello 6 olivat purkaneet kuorman...seuraava keikka
paperitehtaalta jossa tuliv viimeksi käytyä juuri viime viikolla...ja taas Chicagoon...
Ajo halki Tennesseen,
Missourin ja Illinoisin...terminaaliin nukkumaan koska lastin saa viedä vasta aamulla...
Alustavasti tieto
keikasta San Franciscoon, Kaliforniaan...
Helmikuun 22
Kello yksi perillä
asiakkaalla Memphisissä...matkaa kertyi 15 tunnin aikana 1496 km...koetimme olla ajoissa perillä, mutta olimme kuitenkin
tunnin aikataulusta jäljessä...tosin aikataulu oli aika mahdoton alunalkaenkin...14 tunnissa olis pitänyt ajaa
tuo yo. km-määrä. No ei asiakas niitä jotain tuomiamme mainostauluja kai tarvinnut siihen kellonaikaan...terminaaliin
nukkumaan...
Aamulla oli aikaa käydä täydentämässä autossa mukana kulkevaa ruokavarastoa...seuraavan
keikan odottelua...aurinkoista; muutama aste lämmintä...
21.2.2009; parkissa Virginiassa Winchesterin kaupungin pohjoispuolella...näkyy
että jokunen lentokone olisi lentänyt ylitsemme aamun aikana...
Helmikuun 21
Jaahah...taitaa tulla
pitkä viikonloppu...ainakaan aamuyhdeksään mennessä ei ole kuulunut seuraavasta keikasta mitään...hiljaista
on ollut muillakin kuljettajilla...kuulemma...
Aurinko paistaa ja pari astetta pakkasta pohjoisessa Virginiassa
lähellä Winchesterin kaupunkia...
Kello 9.20: Soitto viikonloppujuitsarilta...joku kuljettaja pulassa
jossain lähitienoilla...lähdemme pelastamaan...kuorma menossa minnekä muualla kuin Memphisiin...ehkä vielä
ehtii illaksi Beale Streetille rokkänrollia kuuntelemaan...
Perävaunu kyytiin Pennsylvanian puolelta
kello 10 ja kohti Memphisiä.
Ajo halki Marylandin, Länsi-Virginian, Virginian ja Tennesseen...
Helmikuun 20
Kuorma asiakkaalle kello
yksi...purkivat sen vajaassa tunnissa...
Ajo seuraavan asiakkaan pihalle josta kuorman oli määrä
lähteä vasta kello yhdeksän...tulivat herättämään jo kello kuusi...no ei se mitään...valmiiksi
pakattu perävaunu kyytiin ja kohti Virginiaa; pirteä keli; - 10 C
Matkaa Virginiaan vajaa 1100
km...perillä pitää olla maanantaina aamulla kello 4...juitsarilta tulleissa ohjeissa nimenomaan sanottiin että
kuormaa ei saa viedä ennen maanantaita...
Ajo halki pääosin aurinkoisen Illinoisin, Indianan, Ohion,
Pennsylvanian, Marylandin ja Länsi-Virginian...Virginiaan asiakkaan pihalle runsaan 12 tunnin ajon jälkeen...kuittasivat,
eli ottivat kuorman mukisematta vastaan. Sinne jäi perävaunu, ei ollut heillä antaa tyhjää tilalle...
Jos ei mitään muuta keikkaa tule ennen maanantaita niin ajellaan sitten ilman perävaunua viikonlopun
aika; pääseepä ainakin vaikka kaupassa käymään, elokuvissa tai jossain kun ei ole perävaunu
hankaloittamassa parkkipaikan hakua...pystyy parkkeeraamaan normaaleille parkkipaikoille kunhan katsoo ettei nyt aivan oven
eteen, vaan hieman sivummalle niin ei tule sanomista...
Mittarilukema 57392 mailia...
19.2.2009; Interstate 80 Chicagon eteläpuolella; keskipäivän
liikennettä...pakkasta 5 astetta...
Helmikuun 19
Paperikuorman nouto kello yksi...kohti
Chicagoa...Ricky jaksoi aamuseitsemään, sitten vaihdettiin kuskia...matka kulki halki Tennesseen, Missourin ja Illinoisin...asiakkaan
ovella 12,5 tuntia etuajassa eli kello 13.30 (ei siis ollut mikään tiimille mitoitettu keikka)...sanoivat että
tulkaa takaisin aamulla kello yksi, meillä otetaan tavaraa vastaan vain kello 1 - 10...nukkumaan Chicagon terminaaliin...
Illinoisin peltojen keskellä kohti Chicagoa...
Helmikuun 18
Yhtäsoittoa Memphisin
lentokentälle...rekkaparkkiin suihkuun. Juitsari soitti ja sanoi Rickylle että pitäs mennä terminaaliin
ja siellä terminaalin johtajattaren juttusille...arpa oli käynyt ja siitä paikasta klinikalle huumetestiin...
Seuraava keikka vajaan 100 km päästä Chicagoon; lähtee vasta kello 1-5 aamulla...nukkumaan; ikkunat
auki koska oli +23 C
Kuorma viety perille Louisvilleen...matkalla kohti Ohiota pohjoisen
Kentuckyn auringonpaisteessa...
Helmikuun 17
Kuorma kyytiin Memphisin
terminaalista kello 1.00 ja kohti Louisvilleä, Kentuckyssä...perillä aamulla yhdeksän jälkeen...uusi
keikka vasta illalla Ohion Columbuksesta joten jää aikaa vaikka nukkumiseen...aamuksi pitäisi ehtiä takaisin
Memphisiin (n. 900 km)...aurinkoista, muutama aste plussan puolella...
Helmikuun 16
Seutulasta kello 6.15
Amsterdamin kautta Minneapolisiin josta St. Louisiin...koneessa istumista tasan 12 tuntia ja vaihdot päälle...sen
jälkeen omalla autolla 500 km Memphisiin jossa Fito jo odotti kuorman kanssa...
Ameriikansuomalaisia rekkamiehiä; alunperin Kiihtelysvaarasta
olevat pojat Pete Sepponen ja Heikki Simonen kävivät illallisella... rekalla-ajokokemusta tällä tiimillä
yli 40 vuotta...
Teksti Heikin Freightlinerin ovessa...
Helmikuun 8-10
St. Louisissa Markin
luona...Puhelinsoitto Heikiltä...olivat maisemissa joten illallinen oli paikallaan...
Oluen valmistus alkoi sunnuntai-aamulla kello 9. Toimintaa
johtaa entinen rekkamies, nykyinen Panimomestari Mark Miles...
Helmikuun 7
Indiana, Illinois, Missouri,
Arkansas, Tennessee ja Mississippi, yhteensä noin 800 km..terminaaliin...sitten omalla autolla 500 km päähän
St. Louisiin moikkaamaan entistä tiimikaveria Markkia...
Helmikuun 6
Aamulla Pennsylvaniasta
asiakkaalle halki Ohion aina Indianaan...kuorma perille kello 15.00 eli tuntia ennen määräaikaa...seuraava
kuorma, autonrenkaita, läheisestä kaupungista kyytiin...kohti etelää...rekkaparkkiin nukkumaan Indianapolisin
pohjoispuolella...
Helmikuun 5
Aamulla kello 5 matkaan
kohti New York Cityä...kuorma kyytiin New Jerseyn puolelta ja takaisin Massachusettiin..perävaunu sinne ja toinen
tilalle...sitten kohti Indianaa...aurinkoista...pikkupakkanen...
Interstate 81; Virginiassa matkalla kohti pohjoista...
Helmikuun 4
Asiakkaalle kello 4...perävaunun
pakkaaminen hidasta ilmeisesti johtuen 7 asteen pakkasesta, terminaalissa kun ei ole seiniä ollenkaan näin etelässä...Matkaan
kello 5 suuntana pohjoinen ja Massachusetts siellä...matkaa noin 1500 km, perillä pitäisi olla illalla kello
22.30...Ajo halki Etelä- ja Pohjois-Carolinan, Virginian, Länsi-Virginian, Marylandin, Delawaren, Pennsylvanian,
New Jerseyn, New Yorkin ja Connectucuttin...perillä kell0 22.00...rekkaparkkiin nukkumaan...
Helmikuun 3
Asiakkaan pihalle Lynchburgissa kello 3...nukkumaan kunnes herättivät
seitsemältä...Purkivat kuormaa yli 4 tuntia...no siitä saa sentään hieman ylimääräistä
kuljettajatkin, kun kesti noin kauan...
Seuraavaksi etelään Pohjois-Carolinaan jonne saapuminen iltahämärässä...täysi
lukkojen taa ja tyhjä tilalle...Rekkaparkkiin Etelä-Carolinaan lähelle paikkaa josta seuraavana aamuna kuorma
kell0 4.00...
Helmikuun 2
Kello 10.00 tapaaminen autolla...kaveri
tuli paikalle 10.30...Lompakko , jossa mm. ajokortti sekä silmälasit olivat unohtuneet kotiin...ei aikaa niitä
nyt noutaa, pankoon vaimo tulemaan kuriiripostilla...Matkaan kohti JFK:n lentokenttää New York Cityssä jonne
saapuminen 4,5 tunnin kuluttua...Lentorahti kyytiin ja kohti Pohjois-Carolinaa...ensin kuitenkin Lynchburg, Virginia
jossa osa kuormasta jää pois...
Tammikuun 31 - Helmikuun 1
Vapaa
viikonloppu Bostonissa...
Bostonin keskustaa...
Tammikuun 30
Perille asiakkaalle kello
1.00 Hartfordin lähellä...nopeasti tyhjä tilalle ja matkaan kohti Bostonia ja vapaata viikonloppua...saapuminen
Bostoniin aamulla 4.30...Fiton vaimo jo vastassa...
Tauko rekkaparkissa Pennsylvaniassa...
Tammikuun 29
Huonosta kelistä ja
pitkästä matkasta (n. 2000 km) huolimatta kuorma perille ajoissa...tai jos olisivat olleet paikalle niin kuorma
olisi ollut perillä 6 tuntia etuajassa...purkivat nopeasti aamulla aikaisin kun avasivat varaston...
Uusi
keikka heti paikalla 50 km päästä Hartfordiin, Connecticutiin...loma-anomus oli siis mennyt läpi...Ajo
halki Pennsylvanian ja New Yorkin...
Tammikuun 28
Aamulla kello 5.30 matkaan...tiet
jo paremmassa kunnossa, vain jonkin verran lunta paikoitellen...ensin Tulsa, Oklahoma, sitten halki Missourin, Illinoisin
ja Indianan...
Cherokee-intiaanien ravintolassa Oklahomasssa tarjoiltiin Buffalo
Burgereita eli biisonin lihasta valmistettuja...hyvältä maistuivat...
Tammikuun 27
Matkaan kello 2.30. Tiet
tosi liukkaita; 70 km tuntivauhdissa kun painoi kaasun pohjaan niin alkoi sutia...sitten tuli 7 asteen pakkanen ja vesisade...hidasta
menoa mutta kuitenkin asiakkaan pihalle 6 minuuttia ennen sovittua aikaa...olivat ihmeissään kun olimme ajoissa
paikalla...olivat odotelleet muita autoja pitkään...Lastaus sujui puolessa tunnissa...vaakaan rekkaparkkiin...akselipaino
vetävien kohdalla näytti että varaa olisi vielä vajaa 20 kg...joten kävi tuuri eikä tarvinnut
alkaa painoja tasailemaan...matkaan kohti Ohiota...liukasta, jäistä keliä odotettavissa seuraavat noin
runsas 1000 km...Fito vaan rattiin...
Ei tule mitään...auraamattomat moottoritiet...nopeus 60 km/t muiden
mukana...tienvarren lepopaikalle nukkumaan ja odottamaan parempaa keliä Oklahoma Cityn ja Tulsan puoliväliin...Mittarilukema
48896 mailia
Fito tuntuu olevan aika huono uutta oppimaan...jos joku asia käydään yhdessä
läpi viisikin kertaa niin luulisi jo oppivan - mutta ei, jo unohtuu parin minuutin kuluttua mistä juuri
puhuttiin...varsinkin kun asia ovat sellaisia jotka olisi jo pitänyt tietää aikaisemmin ja olla edes jotenkin
hallussa...ihan silläkin perusteella että hän on ollut pikkuautolla liikenteessä n. 30 vuotta...vaatii
paljon hermoja. Alkaa käydä oman tilipussinkin päälle kun toinen ei osaa hoitaa omaa osuuttaan tiimin
hommista...jos hän olisi koulutettavana niin asiahan olisi aivan toinen...no katsotaan vielä että tuleeko tästä
mitään vai ei...kovin huonolta vaan näyttää...
Tammikuun 26
Kuorma perille ja
sitten kohti Dallasia jonne saapuminen puoli tuntia etuajassa; 339 km:n matkaan oli annettu aikaa 4,5 tuntia, lentorahtia
kun oli kuormana...Dallasin terminaaliin pyykille ja suihkuun...seuraava keikka tuli tietokoneelle illalla. Kuorman nouto
aamulla kello 9.00 Clintonin kaupungista n. 450 km:n päästä. Luvassa liukasta keliä...
Tammikuun 25
Matka kävi St.Louisin
kautta...aamulla soitto Markille joka laittoi aamiaista...kevyttä lumisadetta; pakkasta muutama aste...ajo Missouriin
osavaltion halki aina Oklahoma Cityn lentokentän laidalle...paikka oli kiinni. Koetetaan aamulla uudestaan sovittuna
aikana eli 7.30...terminaaliimme tankkaamaan ja nukkumaan...
Arjen harmautta pohjoisessa...
Tammikuun 24
Kuorma perille Toledon
lentokentälle aamulla kello 5.00 eli tunti etuajassa...nukkumaan tienvarren lepopaikalle...Floridan keikka peruttu...tieto
uudesta keikasta joka lähtee tosin vasta illalla...Rekkapesulaan; suolat pois autosta...suihkuun...ja takaisin lentokentälle.
"Jokerilasti"; eli ei tietoa minne mennään...se selvisi vasta n. kello 20.00; suuntana on Oklahoma City
ja sitten Dallas, Teksas...maanantai-aamuksi. Illalla matkaan lähdettäessä oli pakkasta
- 11C...Suuntana
ensin St.Louis; ehkä Mark laittaa aamiaisen?
Interstate 90 eli New York State Thruway Rochesterin lähellä...odottamassa
virallista tietoa seuraavasta keikasta...toivottavasti keikka ei muutu ja päästään Floridaan niin kuin
alustavasti on ilmoitettu...
Tammikuun 23
Kuorma viimeiselle
asiakkaalle Syracusessa...Fito peruuttelii autoa tyhjällä pihalla jossa tilaa joka suuntaan 50-100m...aikaa kului
tasan 60 minuuttia...milloin oli vika oven eteen maahan maalatuissa, suorissa peruuttamista helpottavissa viivoissa, jotka
olivat hänen mielestään maalattu aivan venkuralle, milloin vika ettei peileistä nähnyt, milloin se
että rakennus oli aivan vinossa (siis rekka oli suorassa mutta olivat rakennuksen rakentaneet vinoon)...ja milloin missäkin...niin
helppo peruutus kuin voi olla, kummallakaan puolella ei ollut ketään eikä mitään...kauanko hermot
kestää?
Seuraavasta kuormasta tietoa ajotietokoneella alustavasti...ensin Rochester, New York ja sitten
Buffalo. Kuorma pohjois-Ohioon josta seuraava lasti määränpäänä aurinkoinen, ja ennenkaikkea
lämmin Ft. Lauderdale, Florida...maanantaina pitäisi olla perillä...
Interstate 81: Pennsylvaniassa matkalla kohti New Yorkin osavaltiota...
Tammikuun 22
Wilmingtonissa asiakkaan
ovella 7.30...ottivat omansa pois. Seuraava asiakas eräässä Philadelphian esikaupungissa...heillekin osuutensa
kuormasta...sitten kohti New Yorkin osavaltiota ja Syracusen kaupunkia...Taas oli matkan varrella tie poikki onnettomuuden
takia, ja liikenne ohjattiin metsän kautta seuraavaan liittymään. Vielä kolmaskin kuorma saatiin perille...viimeinen
paikka jäi huomiseksi...lunta, ja pakkastakin muutama aste. Mittariin kilometrejä siitä kun lähdettiin
eilisaamuselta asiakkaalta Atlantan läheltä Syracuseen, n. 1800 km...
Tässä taas kiertotiellä Pennsylvaniassa kun Interstate
oli poikki onnettomuuden takia...
Vauhtimme oli 105 km/t kun tämä ylileveä pyyhkäisi
ohi...
Tammikuun 21
Atlantaan aamupimeällä...pakkasta
5 astetta...purkivat kuorman suht nopeasti. Seuraavaksi suunta kohti terminaaliamme pohjoisessa Georgiassa...uusi keikka
neljälle eri paikkakunnalle pohjoiseen...ensimmäinen niistä Wilmingtonissa Delawaressa...ajo halki Tennesseen
ja Virginian...
Mississippisä kun moottoritie pantiin molempiin suuntiin poikki
onnettomuuden takia...
...niin se aiheutti ruuhkan...
Tammikuun 20
Aamuneljältä
seuraavan keikan haku Fort Worthistä Dallasin länsipuolelta...ajo Louisianan ja Missisippin kautta Alabaman Birminghamiin...takaisin
Mississippiin ja sitten suunta kohti Atlantaa...
Interstate 20: Silta yli Mississippi-joen. Joki on rajana Mississippin
ja Louisianan osavaltioiden välillä...
Tammikuun 19
Dallasissa asiakkaan
pihalla tuntia ennen sovittua aikaa...purkivat kuormaa 4 tuntia josta tosin saamme maksun...Irvingin terminaaliimme (Dallasin
naapurikaupunki)...aurinkoista; + 15 C
Tammikuun 18
Memphisin terminaalilla
odottelemassa uusia ohjeita...soittivat lennonjohdosta ja sanoivat jonkun toisen auton tuovan peräkärryn joka olisi
vietävä Dallasiin huomiseksi...kuitenkaan ajotietokoneella ei ollut tullut vahvistusta...aurinkoista;+ 14 C
Tammikuun 17
Ajo Tennesseen päästä
päähän; n. 800 km...peräkärry asiakkaalle 6 tuntia etuajassa aivan Memphisin terminaalin viereen...sitten
terminaaliin. Sattui hyvin kun oma auto olikin nyt siellä...Beale Streetille Memphisiin kuuntelemaan musiikkia ja
sen jälkeen hotelliin nukkumaan...terminaaliin ei kannata mennä kun saattavat puhalluttaa ja melkoisella
varmuudella menee työpaikka...
Tammikuun 12-16
Kiireitä ja
keikkojakin kun taas on tiimi koossa...Tiistaina aamulla Wisconsinista New Yorkin osavaltioon, n.1100 km...
Takaisin
Chigagoon...
15.12. aamulla Chicagossa - 26 C...seuraavaksi Philadelphiaan n. 1200 km. Perjantaina aamulla Pennsylvanian
Harrisburgista kohti Memphisiä Tennesseessä, jonne ehdittävä lauantai illaksi.
Mittarilukema
43225 mailia...
Varovaista ajoa Indianassa
Kameran johto poikki...ei uusia kuvia ennen uutta johtoa...
Fitoa
joutuu opettamaan aivan liikaa...kuinka kauan hermot kestää? Monet alkeellisetkin asiat tuntuvat olevan aivan vieraita;
kuten esim. miten tuulilasi pestään, miten polttoainetankn korkki avataan, jne. Varsinainen ajo sujuu jotenkin mutta
parantamisen varaa on huomattavasti...
Tammikuun 11
Flying J -rekkaparkki,
Walton, Kentucky: Ei kiireitä...oli aikaa nukkua ja herätä myohään eli 8.30...harmaata ja pimeää...pakkastakin
taitaa olla pari astetta...tämän päivän suunnitelmana on ajaa n. 500 km ja mennä asiakkaan portille
Chicagon länsipuolelle ja katsoa joska perävaunun voisi jättää sinne; ovatko edes auki sunnuntaisin?
Olivat auki, perävaunu sinne ja tyhjä tilalle...läheiseen Chicagon terminaaliimme odottelemaan
seuraavaa keikkaa...
Synkkää, harmaata, sumuista, märkää...no
kunhan pääsee Chicagoon niin on taas luntakin...
Tammikuun 10
Matkaan kello 2.30...tyhjä
perävaunu asiakkaalle ja renkaita täynnä oleva kyytiin...halki Etelä-Caroliinan...tankkaus ja suihkussa
käynnit Tennesseen Knoxvillessä...kuskin vaihto...kaveri ajoi 400 km vesisateessa pohjoiseen Kentuckyyn Cincinnatin
eteläpuolelle...rekkaparkkiin illanviettoon ja huomiseen asti...rengaskuorman tulee olla perillä Chicagossa vasta
maanantaina illalla mutta siihen joku keino keksitään...eli viedään vaikka Chicagon terminaaliin jonkun
toisen perille toimitettavaksi ja koetetaan saada uusi keikka...
Eteläisessä Tennesseessä matkalla kohti Etelä-Carolinaa...kilvissä
kielletään rekalla ajo vasemmalla kaistalla...
Tammikuun 9
Aamulla vielä
hengissä...tosin uusi mies ei ole ajanut metriäkään...
Ajamisen aloittamisen
hetki lähestyi, vaikka sitä kovasti yritti viivyttää...
Mies rattiin ja matka jatkui...seuraavat
n. 500 km...yllätys oli kaikin puolin positiivinen: Kaistan vaihdot, rekkaparkissa käynti, peruutukset asiakkaan
pihalla sekä rekkaparkissa...ainoat huomautettavat asiat olivat automaattivaihteen huolimaton käyttö manuaali-asennossa,
sekä paikoitellen liian kova nopeus rajoitusalueella...muuten meni tosi hyvin...
Kuorma siis asiakkaalle Etelä-Carolinaan...täysi
sinne ja tyhjä tilalle...rekkaparkkiin Clintonin kaupunkiin...kelit aurinkoiset ja plus-asteita hieman yli kymmenen...
Seuraava keikka ajotietokoneelta; sovittu aika aamulla kello 4:n ja 6:n välillä edelleen Etelä-Caroliinasta
takaisin tuiskuun ja tuuleen eli Chicagoon, jossa oltava vasta maanantaina...matkaa tulee työnantajan kartan mukaan runsas
1200 km...
Tammikuun 8
Purkivat kuorman aamulla
kello 7...matkaan hakemaan seuraavaa kuormaa naapurikaupungista...tyhjä irti ja täysi perävaunu autonrenkaita
tilalle...Medwayn terminaaliin hakemaan uutta tiimikaveria...tietokone/elektroniikkamies Hispaniolan saarelta, nykyisessä
elämäntilanteessaan aloitteleva rekkakuski...kokemusta alalta jo melkein 3 kuukautta...no, pääsee hänestä
eroon koska tahansa jos homma ei toimi...annetaan miehelle tilaisuus...
Mies kyytiin ja kohti Etelä-Caroliinaa...Cincinnatissa
kovat ruuhkat useamman kolarin takia...yöksi Kentuckyn puolelle rekkaparkkiin...
Tammikuun 7
Rekkaparkissa; Haubstadt,
Indiana: Ajotietokone antoi keikan Kentuckyn puolelta rajaa pohjoiseen Indianaan Ohion rajan tuntumaan...siis lähemmäs
Medwayn terminaalia...pilvistä, pari astetta lämmintä...9 kpl runsaan 2000 kg:n paperirullaa kyytiin...ajo
pohjoiseen Indianaan Indianapolisin kautta, runsas 500 km...asiakkaan ovella kello 21.00...eivät alkaneet purkamaan enää
näin myöhään....unten maille...
Tammikuun 6
Aamulla Olive
Branchissä herätessä kojelaudassa paloi varoitusvalo...manuaalin mukaan piti suorittaa toimenpide joka puhdistaa
putket niihin kertyneestä noesta..."Regeneration"-nappulaa painamalla kierrokset nousivat 1600 kierrokseen
minuutissa. Moottoria piti näin huudattaa 25 minuuttia jonka jälkeen kierrokset laskivat normaaliin ja valo kojelaudassa
sammui...jos em. toimenpidettä ei olisi tehnyt manuaali uhkasi että moottori pysähtyy itsestään (tietenkin
jossain hankalassa paikassa). Matkaan kohti Indianaa...ajo halki Tennesseen ja Kentuckyn...vettä tuli koko matkan ja
päivän ja kylmä; + 2 C. Pomo sanoi koettavansa saada keikan Medwayn terminaaliin jotta Tito saatais jo kyytiin...kello
19 mennessä ei ollut kuulunut mitään...ai niin, kuormakin oli jo viety ja saatu tyhjä perävaunu mukaan...rekkaparkkiin
odottelemaan uusia ohjeita...
Vettä tulee ja on kylmä...
Tammikuun 5
Edelleen Olive Branchissä,
Mississippissä; aamulla vesisadetta, ja + 1 C...toissapäivänä sentään oli vielä +
24 C...Tito oli ehtinyt Medwayn terminaaliin...juitsari lupasi järjestää keikan sinnepäin...kohta ajotietokoneella
olikin viesti; keikka Memphisistä Indianan Evansvilleen, mutta vasta huomenaamulla...tuleeko Tito huomenna sinne, vai
suurempaan naapurissa olevaan Louisvilleen? Odotellaan minkälaisen suunnitelman lennonjohto laatii...Illalla ajotietokoneella
viesti että perävaunu pitääkin hakea heti nyt läheiseltä ratapihalta...no, parempi niin kuin
alkuperäisen suunnitelman mukaan. Nouto olisi ollut kello 6 aamulla...takaisin terminaaliin nukkumaan...
Tammikuun 4
Olive Branch, Mississippi;
aamulla pilvistä ja tihkusadetta, + 17 astetta...iltapäivällä satoi jo kunnolla...
Soitto
"Titolle"...sanoi tulevansa lentokoneella ja olevansa Medwayn terminaalissa ( runsaan 900 km päässä
) huomenna maanantaina puoliltapäivin...tulkoon vaikka bussilla tänne jos ei juitsari saa aikaan keikkaa sinnepäin...kello
19.30 mennessä ei ollut kuulunut mitään...
Evästä matkalle mukaan: 15 1/2 litran pulloa
lähdevettä, keksejä, muropatukoita 10 kpl laatikko, käsivoidetta,
2 purkkia ostereita, 2 purkkia
sardiineja, 3 purkkia lihaa, 2 pakettia purukumia, 2 pussia lohta, räsymatto...yht. $21.83 veroineen ( =15.70 Euroa)...seuraavasta
kaupasta vielä hieman lisää...
Tammikuun 3
Olive Branchin terminaali,
Mississippissä; aamulla pilvistä, pikkusen tihkusadetta, mutta sentään + 18 astetta lämmintä.
Iltapäivallä aurinkokin hieman pilkisti pilvenraosta; + 24 C.
Yhteys ajotietokoneella päämajaan...koettavat
saada jotain aikaiseksi ettei tarvitsisi aivan tyhjän panttina istuskella maanantaihin asti...
Ostoksille;
jotain ruokatarpeita; banaaneja, keksejä, säilykkeitä, mehua, vettä, jne.
Kun maalla ja maaseutukaupungeissa ajelee "New Yorkin"
kilvillä, herättää se huomiota...Usein alkaa kuulua supinaa ja kuiskuttelua kun paikalliset
keskenään ihmettelevät kaukaista "suurkaupungin" vierasta...tosiasiassa auton kotipaikka on n. 600
km New York Citystä New Yorkin osavaltion länsipäässä
Tammikuun 2
Matkaan aamulla 3.45...pakkasta
3 astetta. Jos "Tito" ei tule paikalle tänään kuten oli sovittu, niin tuleeko maanantainakaan?
Clevelandin ohi ja soitto juitsarin tuuraajalle (se oli jo tiedossa ettei vakituinen juitsari olisi paikalla). Ilmoitus
että matka jatkuu Memphisin terminaaliin saman tien koska ei ollut tietoa uudesta äijästä että tuleeko
ollenkaan...jos ei tulisi niin menisi vielä enemmän aikaa turhuuteen ja rekka olisi edelleen Memphisissä...
Ohi Ohion Columbuksen ja Cincinnatin...sitten Louisville, Kentucky ja viimein Memphis, Tennessee...ja
terminaaliin joka sijaitseen aivan Memphisin ulkopuolella mutta Mississippin osavaltiossa, Olive Branchin kaupungissa...illalla
+ 16 C
Omaan autoon tuli 1008 mailia eli 1622 km...ajamiseen kuului aikaa runsas 15 tuntia joten keskinopeus oli
hyvä n. 105 km/t...
Ideana ajaa Memphisin terminaaliin asti oli
se että kun tulee maanantai ja "Titoa" ei edelleen kuulu Medwayssa niin ainakin on yksi mies ja auto valmiina
ajoon...
Jos taas "Tito" ilmestyy paikalle niin tulkoon sitten bussilla Memphisiin tai ajetaan keikka
Medwayn kautta ja "Tito" kyytiin...
Ei oikein hyvin ala uudet tiimihommat...Markin kanssa ei koskaan
1,5 vuoden aikana ollut vastaavia ongelmia...tietysti voihan olla että "Titolla" oli hyväkin syy...
Tammikuun 1
Päivä kului
rinteessä lankomiehen nuorimman, 5-vuotiaan kanssa, opettaessa mäenlaskua...Huomenna aamulla kello 3 lähtö kohti Ohion Medwayn terminaalia ( noin
600 km ) josta sitten bussilla tai vuokra-autolla Memphisiin ( 800 km lisää )...Jaa, tiimikaveri "Tito"
ilmoitti ettei pääsekään tulemaan ennen kuin vasta maanantaina...
Vanhemmat jutut on osastoilla "Vanhaa" ja "Ikivanhaa"
|
